Elias Reijonen

Olen pääkaupunkiseudulla toimiva, 28-vuotias Personal Trainer. Tavoitteeni on auttaa ihmisiä pääsemään parempaan fyysiseen kuntoon ja sitä kautta mahdollisesti parantaa myös henkistä hyvinvointia.  Käytännössä tämä tarkoittaa asiakkaan edellytyksiin, tavoitteisiin ja elämäntilanteeseen pohjautuvaa lihas- ja kestävyyskuntovalmennusta sekä liikkuvuus- ja kehonhuolto-ohjausta. Lisäksi tarjoan oikeita avaimia elämäntapa- ja ruokavaliomuutosten tekemiseen, joiden kautta kehonkoostumuksen hallinta tulee mahdolliseksi ja helpottuu.

Olivatpa lähtökohtasi ravinnon ja liikunnan suhteen mitkä tahansa, yhteydenotto minuun on ensimmäinen askel kohti tavoitteitasi!

Koulutus

PT-koulutus ei vielä yksinään takaa ammattitaitoa. Se on hyvä pohja, mutta valmentajalla tulisi olla aitoa kiinnostusta alaa kohtaan, ja näin halu oppia koko ajan uutta. Jatkuvan, kriittisen tiedonjanon turvin vanhat tiedot saavat vahvistusta tai päivittyvät ja kokonaan uusiakin tulee vastaan. Ympäristöalan AMK-opintojen takia en ole PT-koulutuksen jälkeen muita varsinaisia liikunta-alan koulutuksia käynyt, mutta lihaskuntoharjoittelu- ja ravintoaiheiden tiimoilta olen omatoimisesti netin ja kirjallisuuden välityksellä pyrkinyt sivistämään itseäni parhaani mukaan.

Liikunnallinen tausta

Harrastustoiminnan aloitin koulun kanssa samoihin Klaukkalan paikallisessa jääkiekkoseura Kurrassa sekä jalkapalloseura Natevassa. 12-vuotiaana mukaan astui golf, joka vei heti mennessään: kesäpäivinä kun ei ollut fudis- tai lätkätreenejä – ja varmaan monesti kun olikin – olin joko isän, veljen tai kavereiden kanssa kotikentällä Nurmijärvellä aamusta iltaan, keväästä syksyyn. Parin vuoden pelailujen jälkeen mukaan astuivat talviharjoitukset ja kesällä ympäri Etelä-Suomea järjestetyt juniorikiertueiden kilpailut, joten rakkaista harrastuksista ehkä se vähiten kiinnostanut (ja se, jossa olin ehkä vähiten lahjakas) oli jätettävä harrastuskavalkaadista. Kului taas pari vuotta, kilpailujen määrä sekä välimatkat lisääntyivät ja kaukaisiin haaveisiin hiipi ammattilaisuus, joten oli taas lajivalinnan paikka: hokkarit jäivät naulaan.

Vaikka pystyin tämän jälkeen panostamaan täysillä golfiin (lukion ohella), ei pelini kehittynyt tavoitteiden mukaisesti. Siitä huolimatta lunastin varusmiespalveluspaikan Lahden Urheilukoulussa. Pikku hiljaa taantunut kehitys yhdistettynä siellä eri lajien huippujen keskellä lisääntyneeseen haluun kehittää fyysistä kuntoa johti kuitenin siihen, että siitä – toki golfiinkiin sopivasta oheisharjoittelusta – alkoi sen määrän ja intensiivisyyden takia kuitenkin olla lajin kannalta enemmän haittaa kuin hyötyä. Vielä pari vuotta yritin kehittää peliäni samalla kuntosalilla, juoksu-, hiihto- ja rullahiihtolenkeillä sekä uimaradoilla harjoitellen – huonolla menestyksellä. Vuonna 2010 kilpailin (ainakin toistaiseksi) viimeiset SM- ja pääkiertue Finnish Tourin kisani. Golftaipaleeltani matkaan tarttui kymmenien kaverisuhteiden ja ikimuistoisten pelireissujen lisäksi kenttäennätyskierroksen sisältänyt seuran mestaruus sekä juniorien SM-pronssi.

Nykyään harrastukseni on siis painottunut vahvasti kuntosaliharjoitteluun. Kestävyyskuntoharjoittelu on (mahdollisimman runsaan arkiliikunnnan lisäksi) vähäisempää sekä jaksottaisempaa (painonpudotus ja kevennykset). Vaikka tämä pääasiassa kehon muokkaamiseen tähtävää harjoitteluni on hyvinkin tavoitteellista, ei mitään varsinaisia kilpailullisia tavoitteita ole. Rautaa tulee siis liikuteltua, hengityselimistöä rasitettua ja ravinnonsaantia aika-ajoin rajoitettua vain omaksi iloksi. Kilpailullisen ajattelu- ja toimintatavan suuntaan säädetyt englanninkieliset termit recreational athlete (hupi-/ajanviete-/virkistysurheilija) ja fitness enthusiast (fitness-harrastaja/-intoilija) ovat ehkä kuvaavimpia.

Top